Helmikuu 2005
EU ei vielä aseta vuoden 2012 jälkeisiä päästötavoitteita
Euroopan unioni ei aseta vielä päästötavoitteita vuoden 2012 eli Kioton pöytäkirjan ensimmäisen tavoitekauden jälkeiselle ajalle. Euroopan komission julkaiseman strategiapaperin mukaan tavoitteita ei kannata asettaa, koska vielä ei ole varmaa, mitkä muut merkittävät maat sitoutuvat päästörajoituksiin vuonna 2012.
Päästötavoitteiden asettaminen on tähän asti ollut keskeinen osa EU:n ilmastopolitiikkaa. EU on ratifioinut Kioton pöytäkirjan, joka pyrkii vähentämään teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjä 5,2 prosentilla vuoteen 1990 nähden. Unioni keskittyy nyt USA:n ja kehitysmaiden houkuttelemiseen mukaan taisteluun ilmaston lämpenemistä vastaan.
Komissio arvioi, että 1,5 prosentin vuosittaiset päästövähennykset EU-maissa vuoden 2012 jälkeen johtaisivat vain 0,5 prosenttia vähäisempään bruttokansantuotteeseen vuonna 2025. Mitä pidempään päästöjen vähennystoimia lykätään, sitä kalliimmaksi vähennykset tulevat. Jos muut maat eivät osallistu päästörajoituksiin, kulut voivat jopa kolminkertaistua.
Euroopan unioni on tähän asti pitänyt Kioton pöytäkirjassa määritettyjä joustomekanismeja, kuten puhtaan kehityksen mekanismi, kotimaisia päästövähennyksiä täydentävinä. Komissio suosittaa kuitenkin nyt näiden mekanismien rajoittamatonta käyttöä ilmastonmuutoksen hillitsemisen kustannusten alentamiseksi.
EU:n tavoitteena on estää maapallon keskilämpötilaa nousemasta yli kahdella asteella esiteolliseen aikaan verrattuna. Jos tässä ei onnistuta, ilmastonmuutoksen aiheuttamat tuhot lisääntyvät huomattavasti.
Komissio suosittaa, että lento- ja laivaliikenteen päästöjä, joita Kioton pöytäkirja ei rajoita, tulisi alkaa vähentää vuoden 2012 jälkeen, ja hiiltä sitovien metsien hävittäminen tulisi lopettaa. Komissio korosti myös uuden ilmastoystävällisen teknologian ja ilmastotutkimuksen ja -tiedotuksen roolia.
Euroopan komission sivut vuoden 2012 jälkeisestä ilmastopolitiikasta
Ilmastonmuutosta hillitsevä Kioton pöytäkirja voimaan
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävä Kioton pöytäkirja on tullut voimaan. Pöytäkirjan, jonka tarkoitus on leikata teollisuusmaiden päästöjä 5,2 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna, on ratifioinut 141 maata. Venäjän ratifioitua pöytäkirjan marraskuussa 2004 se kattaa 62 prosenttia teollisuusmaiden päästöistä. Suurista teollisuusmaista Yhdysvallat ja Australia eivät ole hyväksyneet Kioton pöytäkirjaa.
Kioton pöytäkirjan mukaan päästövähennykset on toteutettava vuosina 2008–2012. Kustannusten alentamiseksi se sisältää joustomekanismeja, kuten päästökauppa eli mahdollisuus ostaa ja myydä päästöoikeuksia, ja mahdollisuuden korvata päästövähennyksiä metsäpinta-alan eli hiilinielun kasvulla.
Kioton pöytäkirjassa Euroopan unionin 15 vanhalle jäsenmaalle on määrätty yhteinen päästötavoite, kahdeksan prosentin vähennys vuoteen 1990 verrattuna. Jäsenmaat jakoivat kuitenkin päästötavoitteen keskenään niin, että esimerkiksi Saksan on vähennettävä päästöjään yli viidenneksellä, mutta Portugali saa lisätä niitä yli neljänneksellä.
Suomen on vakiinnutettava päästönsä vuoden 1990 tasolle. Vuonna 2002 ne olivat seitsemän prosenttia tavoitetta korkeammalla. Uudet jäsenmaat voivat kasvattaa päästöjään, koska ne laskivat huomattavasti sosialistisen talousjärjestelmän romahdettua.
EU:n 15 vanhan jäsenmaan päästöt olivat vuonna 2002 noin kolme prosenttia vuoden 1990 päästöjä alempana. Suunniteltujen toimenpiteiden ja Kioton pöytäkirjan joustomekanismien avulla EU-15:en uskotaan kokonaisuutena saavuttavan päästötavoitteensa.
Kioton pöytäkirjan mukaan neuvottelut vuoden 2012 jälkeisestä ilmastopolitiikasta on aloitettava tänä vuonna. Euroopan unionin jäsenvaltiot neuvottelevat EU:n yhteisestä kannasta maaliskuussa.
Japanin ympäristöministeriön ja Kioton paikallisviranomaiset järjestävät juhlan pöytäkirjan voimaantulon kunniaksi Kiotossa. Samassa yhteydessä pidetään maailmanlaajuinen videokonferenssi, jossa puhuvat mm. YK:n pääsihteeri Kofi Annan ja Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Wangari Maathai.
Tutkimus: Ilmaston lämpenemisessä huomattavia epävarmuuksia
Maailman suurin ilmastomallinnushanke osoittaa, että ilmasto voi reagoida hiilidioksidipitoisuuden nousuun herkemmin kuin Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on arvioinut.
IPCC:n mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen esiteolliseen nähden nostaisi keskilämpötilaa 1,5 – 4,5 asteella. Uuden tutkimuksen mukaan lämpötila nousisi 1,9 – 11,5 astetta.
Lukujen takana on climateprediction.net, joka perustuu hajautetun
tietojenkäsittelyn menetelmään. Jo yli 90 000 vapaaehtoista on ladannut kotikoneelleen ohjelmistot, jotka käyttävät prosessorien joutoaikaa ilmastosimulaatioiden laskemiseen.
Hanketta johtava David Stainforth tietää syyn ilmaston arvaamattomuuden korostumiseen uudessa tutkimuksessa: suuren laskentatehon vuoksi se ottaa huomioon aikaisempia tutkimuksia suuremman joukon erilaisia mahdollisuuksia.
Hankkeen ilmastoherkkyysarvio perustuu 2 017 erilaiseen tietokonesimulaatioon lämpötilojen kehittymisestä. Simulaatiot pohjautuvat yleisen kiertoliikkeen malliin, joka kuvaa ilmakehän ja valtameren pinnan vuorovaikutusta.
Uutta on sekin, että asiantuntijat määrittelivät kaksi tai kolme todennäköistä arvoa kuudelle tutkimusparametrille: vesihöyryn pilveksi muuttumisen kynnykselle, pilven sateeksi muuttumisen kynnykselle ja nopeudelle, jääkiteiden vajoamisnopeudelle, pilvien kyllästysasteelle ja konvektiovirtausten nopeudelle.
Todennäköisin ilmastoherkkyys, hiilidioksidipitoisuuden
kaksinkertaistumisesta seuraava lämpötilan nousu, on uudenkin tutkimuksen mukaan 3,4 astetta. Maapallonlaajuinen keskiarvo sivuuttaa kuitenkin paikalliset vaihtelut, jotka yleisen kiertoliikkeen mallin perusteella näyttävät merkittäviltä.
Tutkimusryhmään kuuluvan Myles Allenin mukaan lämpenemiseen liittyvä epävarmuus merkitsee sitä, että turvallista raja-arvoa
kasvihuonekaasupitoisuuksille ei ole, vaan jo nykyiset kasvihuonekaasupäästöt voivat aiheuttaa vaarallisen nopeaa lämpenemistä.
Climateprediction.netin ennusteita pyritään täsmentämään lisätutkimuksin, ja tulevien simulaatioiden todenmukaisuutta parannetaan ottamalla käyttöön
dynaaminen valtamerimalli.
Climateprediction.net-hankkeen kotisivu
Lähteet:
Stainforth, D. A. et al. 2005. Uncertainty in predictions of the climate response to rising levels of greenhouse gases.
Nature, vol. 433, s. 403-406.