Joulukuu 2005
Hiilen talteenotto ja varastointi onnistui Kanadassa
30.12.2005
Kanadassa on onnistuttu pumppaamaan viisi miljoonaa tonnia hiilidioksidia suoraan öljynporauskenttään. Hiilidioksidi otettiin talteen Great Plains Synfuelsin hiilitehtaalta Beulahista, North Dakotan osavaltiosta Yhdysvalloista, josta se ohjattiin putkea pitkin maahan pumpattavaksi Weyburnin öljynporauskentälle Saskatchewaniin Kanadaan. Hiilidioksidin pumppaaminen öljylähteeseen helpotti myös huomattavasti öljynporausta. Tiedot perustuvat Yhdysvaltain energiaministeriön lausumaan.
Kanadan kokeiluprojekti on Yhdysvaltain energiaministeriön, Kanadan hallituksen ja yksityissektorin yhteishanke. Jos menetelmää käytettäisiin kaikkialla maailmassa, voitaisiin seuraavan vuosisadan aikana eliminoida merkittävä osa ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä.
Weyburnin kokeilussa hiilidioksidia pumpattiin öljyvarantoon, minkä seurauksena maanalainen paine kasvoi ja enemmän öljyä nousi maan pintaan. Toimenpide lisäsi öljyntuotantoa 10 000 tynnyrillä päivässä ja energiaministeriön mukaan osoitti, että hiilidioksidin eristäminen on sekä teknisesti että taloudellisesti kannattavaa.
Weyburnin kaltainen hanke voi parantaa öljyn talteenottoa jopa 60 prosenttia, pidentää vanhentuvien öljykenttien käyttöikää ja tarjota pysyvän pitkäaikaisen säilytyspaikan hiilidioksidille geologisissa muodostumissa.
Energiaministeri Samuel Bodmanin mukaan Weyburnin projektilla saattaa olla suuri vaikutus Yhdysvaltain päästövähennyksiin ja öljyntuotannon lisäämiseen. Jos kokeiltua tekniikkaa käytettäisiin kaikilla Länsi-Kanadan öljykentillä, voitaisiin hiilidioksidipäästöjä leikata yhtä paljon kuin jos 200 miljoonaa autoa poistettaisiin käytöstä vuodeksi.
Öljyteollisuus on pumpannut jonkin verran luonnollista hiilidioksidia öljylähteisiin aikaisemminkin, mutta koskaan ennen ei ole käytetty teollisuuden tuottamaa hiilidioksidia eikä Bushin hallituksen kaavailemassa mittakaavassa.
Tutkijat kirjoittavat nyt Weyburnin hankkeen tiimoilta teollisuudelle tarkoitettua käsikirjaa. Tarkoituksena on myös laajentaa hiilidioksidin pumppausta Weyburnin naapurikentälle, kehittää pumppaustehokkuutta ja parantaa koko prosessin kulkua.
Hiilen talteenottoa ja varastointia tekniikkana on viime aikoina esitetty kustannustehokkaaksi tavaksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, mutta se ei vielä ole laajamittaisessa kaupallisessa käytössä. Sen käyttöä on kritisoitu, koska hiilidioksidi voi vapautua säilytyspaikasta takaisin ilmakehään. Ympäristöjärjestöt ovat myös toivoneet, että lupaavat ja vähemmän riskialttiit päästövähennystavat, kuten energiansäästö ja uusiutuva energia, asetettaisiin etusijalle.
Pohjois-Atlantin merivirta heikentynyt jo 30 prosenttia
14.12.2005
Englantilainen tutkimusryhmä on hiljattain julkaissut Nature-lehdessä tutkimuksen, jonka mukaan osat Atlantin merivirrasta ovat heikentyneet jo 30 prosentilla. Ilmastonmuutoksen on jo aiemmin arveltu heikentävän merivirtaa, mutta heikentyminen on tapahtunut odotettua nopeammin. Merivirran heikentyminen voi taas viilentää Euroopan ilmastoa.
Tuloksen julkaissut Harry Brydenin ryhmä brittiläisestä National Oceanography Centrestä mittasi virtauksia Atlantilla viime vuonna. Verratessaan tuloksia vuosien 1957, 1981 ja 1992 mittaustuloksiin he yllättyivät: pohjoiseen virtaavan lämpimän veden määrä oli vähentynyt 30 prosentilla.
Bryden myös analysoi USA:n hallituksen aiemmin keräämää materiaalia, joka vahvisti hänen tuloksiaan ja paljasti lisäksi, että virta on heikentynyt eniten vuosien 1992 ja 1998 välillä.
- Muutokset ovat liian suuria ollakseen pelkkää sattumaa, tutkimukseen osallistunut Stuart Cunningham toteaa.
Merivirta tuo lämmintä vettä trooppisilta leveysasteilta. Etelä-Euroopan korkeudella se jakaantuu kahtia, ja osa virrasta suuntaa kohti Eurooppaa, jonka keskilämpötilaa lämmin virtaus nostaa viidestä kymmeneen astetta. Ohitettuaan Euroopan virta jatkaa Grönlannin vesille, vajoaa meren pohjaan ja palaa etelään. Vajoaminen johtuu sekä veden viilenemisestä että siitä, että etelästä tuleva vesi on suolaisempaa kuin arktisten merien vesi. Jään muodostuminen lisää suolapitoisuutta entisestään.
Brydenin ryhmän tutkimus paljastaa, että vesi vajoaa edelleen normaalisti Kanadan puolella, mutta Euroopan puolella vettä vajoaa ja kulkeutuu etelään vain puolet aiemmasta määrästä. Syyksi on ehdotettu jään sulamista tai Siperian jokien virtaaman kasvua.
Molempien seurauksena veden tiheys pienenee, mikä vähentää vajoamista meren pohjaan ja siten estää myös lämpimän, pinnalla kulkevan veden tuloa etelästä. Sekä arktisten jäiden sulaminen että jokien virtaaman kasvaminen saattavat olla seurausta ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta.
Edellisen kerran merivirta pysähtyi todennäköisesti edellisen jääkauden lopussa, 12 000 vuotta sitten. Tuolloin Länsi-Euroopan lämpötila laski viidestä kymmeneen astetta. Virtauksen on myös arveltu heikentyneen pienen jääkauden aikana, joka kesti vaihtelevasti vuodesta 1300 vuoteen 1850.
Vaikka merivirta on heikentynyt huomattavasti, muutos ei ole näkynyt Euroopan lämpötiloissa. Pohjois-Atlantin alueen keskilämpötilat ovat päinvastoin nousseet huomattavasti 1990-luvun aikana. Lämpeneminen on kuitenkin viime aikoina pysähtynyt. Bryden arveleekin, että lämpeneminen oli seurausta ihmisen aiheuttamasta maailmanlaajuisesta ilmaston lämpenemisestä, mutta nyt merivirran heikkeneminen alkaa vaikuttaa vastakkaiseen suuntaan.
Bryden ei halua vielä lietsoa paniikkia, vaan selvittää ovatko muutokset virtauksessa todella pitkäaikaisia.
- Emme sano, että virta olisi pysähtymässä, mutta tuloksemme ovat huolestuttavia ja yllättäviä, hän sanoo.
Kiinassa mittava tuulivoimapotentiaali
6.12.2005
Tuuli on yksi Kiinan rikkaimmista energiaresursseista ja tuulivoiman tuotanto kasvaa voimakkaasti maassa. Greenpeacen, Stanfordin yliopiston ja YK:n ympäristöohjelman UNEPin raportissa Guangdongin maakunnasta, Kiinan eteläisestä kasvukeskuksesta, todetaan tuulivoimanäkymien olevan siellä poikkeuksellisen hyvät. Maakunta tuottaa nyt yhdeksäsosan Kiinan tuulivoimasta.
Kiinan hallitus on asettanut tavoitteekseen tuottaa 20 gigawattia tuulivoimaa vuoteen 2020 mennessä. Pelkästään Guangdongin maakunnan tuulivoimapotentiaali on uuden raportin mukaan yhtä suuri. Guangdongin maakunnan oma tavoite on tuottaa vuonna 2020 3 000 megawattia tuulivoimaa vuodessa.
Kiinan valtion tavoite 20 GW vuoteen 2020 mennessä on paljon verrattuna koko maailman tämän hetken olemassa olevaan tuulivoimakapasiteettiin, joka on 55 gigawattia. Verrattuna Kiinan koko arvioituun tuulivoimapotentiaaliin, joka on 3 200 gigawattia, se on kuitenkin vähäinen. Parhaimmat mahdollisuudet tuottaa tuulivoimaa Kiinassa ovat Koillis-Kiinassa, Luoteis-Kiinassa sekä kaakkoisrannikolla. Kiinan kaikkien voimalähteiden tämänhetkinen yhteistuotantokapasiteetti on yhteensä 460 gigawattia.
Vuonna 2004 Kiinan tuulivoimakapasiteetti oli vain 760 megawattia. Kiinan hallitus on kuitenkin huomannut tuulivoiman kehitysmahdollisuudet ja panostanut investointien houkuttelemiseen tuulivoiman tuotantoon. Sekä kiinalaiset energia- ja muiden alojen yhtiöt että ulkomaiset yhtiöt muun muassa Espanjasta, Saksasta ja Yhdysvalloista ovat tehneet merkittäviä investointeja Kiinan tuulivoimaan. Siitä huolimatta tuulivoima kattoi vain 0,01 prosenttia Kiinan energiantuotannosta vuonna 2004, mikä on varsin alhainen osuus verrattuna vastaaviin eurooppalaisiin tai maailmanlaajuisiin lukuihin.
Kiinalaisessa tuulivoimantuotannossa on vielä pulaa teknisestä tietotaidosta ja se nojaa paljolti ulkomailta tuotuun teknologiaan, mikä nostaa kiinalaisen tuulivoiman tuotantokustannuksia. Silti tuulivoiman hinta on laskenut viime vuosina Kiinassa. Ensi vuoden tammikuussa voimaan astuva Kiinan uusi laki uusiutuvista energiamuodoista takaa tuulivoimalle vakaan hinnan, minkä odotetaan kiihdyttävän tuulivoiman tuotantoa.
Maailmanlaajuisesti laskevat hinnat ja hallitusten tuki ovat lisänneet tuulivoimateollisuutta, jonka liikevaihto oli vuonna 2002 7 miljardia ja vuonna 2004 jo 10 miljardia dollaria. Tuulivoima työllistää 100 000 ihmistä maailmassa, ja yksistään Saksassa tuulivoiman odotetaan tuottavan 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2010 mennessä. Kun tuulivoimantuotanto lisääntyy Kiinassa, turbiinien suurtuotannon odotetaan laskevan tuulivoiman tuotantohintaa lopulta maailmanlaajuisesti.