Maaliskuu 2006
Ilmastonmuutos levittänyt todennäköisesti malariaa Itä-Afrikassa
29.3.2006
Ilmastonmuutoksella näyttäisi olevan vaikutus malarian leviämiseen Itä-Afrikassa, todetaan Proceedings of the National Academy of Sciences -lehden verkkoversiossa julkaistussa artikkelissa. Alueilla, joilla malariaa ilmenee eniten, lämpötila on noussut kaikkiaan 0,5 astetta 1970-luvun lopulta lähtien.
Malaria on levinnyt kiihtyvällä vauhdilla Itä-Afrikan ylängöillä 1970-luvulta lähtien. Koska malariasääsket eivät selviydy viileämmissä ilmasto-olosuhteissa, Michiganin yliopiston tutkijat ovat ehdottaneet ilmastonmuutosta osasyylliseksi taudin lisääntymiselle.
Vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa yhteyttä ei havaittu. Uusi analyysi, jossa on mm. pidennetty tarkasteltavaa ajanjaksoa viidellä vuodella, osoittaa kuitenkin lämpötilan vähäisen nousun johtavan sääskien lukumäärän, ja näin ollen myös malariatapausten, räjähdysmäiseen kasvuun.
Lämpötila- ja sademäärätiedot laitettiin tutkimuksessa sääskien populaatioita simuloivaan tietokonemalliin. Vaikka lämpötilan muutos oli melko pieni, sen vaikutus sääskien runsauteen oli suuri. Esimerkiksi alueilla, joilla lämpötilaa nostettiin tietokonemallissa kolme prosenttia, sääskien määrä lisääntyi keskimäärin 30-40 prosenttia.
Kabalen kaupungissa sääskien populaatiokoko kasvaisi ilmaston lämpenemisen seurauksena mallin mukaan jopa yli 100 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että Kabale sijaitsee korkealla ja näin ollen myös viileällä alueella. Sääskien lukumäärä on tyypillisesti pieni viileillä alueilla, mutta jo vähäinen lämpötilan nousu voi johtaa malariasääskien nopeaan lisääntymiseen. Toisaalta ilmaston lämpeneminen voi kuivattaa lammikoita, joissa malariasääskien toukat kasvavat.
Vaikka tutkimus ei yksin todista, että malarian lisääntynyt leviäminen Afrikassa olisi seurausta ilmastonmuutoksesta, se tulisi tutkija Mercedes Pascualin ja hänen kollegoidensa mukaan ottaa huomioon hoitokeinoja ja maankäyttöä suunniteltaessa.
Ilmaston lämpeneminen nopeutuu, lumiraja Rovaniemelle
20.3.2006
Maapallon keskilämpötilan ennustetaan nousevan 2,5-4,1 astetta kuluvan vuosisadan aikana. Lämpötila nousee neljä-seitsemän kertaa nopeammin kuin viime vuosisadalla, jolloin keskilämpötila nousi noin 0,6 astetta. Veden lämpölaajenemisen vuoksi merenpinta nousee vuosisadassa noin 20-30 senttiä. Ihmisen toiminnasta riippuen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kohoaa vuosisadan loppuun mennessä 550-800 miljoonasosaan, kun se on nykyään noin 375 miljoonasosaa. Ilmaston lämpeneminen johtaa myös merkittäviin muutoksiin sääolosuhteissa sekä kasvillisuusvyöhykkeiden siirtymiseen.
Näihin ennusteisiin on päätynyt saksalaisen Max Planck -instituutin meteorologian laitos hallitusten väliselle ilmastopaneelille eli IPCC:lle tekemässään ilmastomallinnuksessa, jossa käytetään kapeampia skenaarioita kuin IPCC:n kolmannessa arviointiraportissa. Mallinnus rakennettiin kolmen eri oletuksiin perustuvan ennustelaskelman pohjalta. Vaikka ennustukset perustuvat erittäin monimutkaisen ilmastoprosessin simulaatioihin, nykymenetelmillä päästään aiempaa huomattavasti tarkempiin tuloksiin ja kapeampiin vaihtelualueisiin. Max Planck –instituutin käyttämän mallin ansiona on, että se yhdistää laskennoissaan ilmakehän ja meren lämpenemisen vaikutukset.
Pohjoisella pallonpuoliskolla ilmaston lämpeneminen sulattaa napa-alueen merijään vuotuisen pinta-alan noin puoleen nykyisestä. Talvisen merijään pinta-ala supistuu noin 10 miljoonasta noin 5-7 miljoonaan neliökilometriin. Joillain arktisilla alueilla merijää sulaa kesällä kokonaan. Samalla lumiraja siirtyy entistä pohjoisemmaksi: vuonna 2100 maaliskuun lumiraja on siirtynyt Suomessa jopa Rovaniemen korkeudelle. Lähes kaikkialla maapallolla puiden ja muiden kasvien kasvualueet liikkuvat eri lajien kasvuolosuhteiden muuttuessa. Muutosten suuruus riippuu siitä, miten paljon hiilidioksidia ilmakehään päästetään.
IPCC:n neljäs arviointiraportti valmistuu vuonna 2007 ja sen tavoitteena on tarkentaa vuonna 2001 julkistetun kolmannen arviointiraportin ennusteita ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Kaikkiaan työssä on mukana noin tuhat tutkijaa.
Etelänapamantereen jääkenttä supistumassa
8.3.2006
Coloradossa sijaitsevan Boulderin yliopiston tutkijat ovat havainneet Etelänapamantereen jääkentän supistuneen nopeasti viime vuosina. Tutkijaryhmän mukaan jäämassa pienenee jopa 150 kuutiokilometriä vuodessa. Määrä riittää nostamaan merenpintaa 0,4 millimetriä vuodessa.
Tutkimuksen tehneet Isabella Velicogna ja John Wahr keräsivät tietoa Etelänavan sulamisesta sen koko alueella muun muassa kahdella Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan satelliitilla. Suurin osa jäästä häviää tutkimuksen mukaan Länsi-Antarktiksella, jonka sulaminen kokonaisuudessaan voisi nostaa merenpintaa viidellä metrillä.
”Tämä on ensimmäinen tutkimus, joka viittaa Etelänapamantereen jääkentän kokonaismassan pienenemiseen. Etelänapamantereen jäämassassa tapahtuvat kokonaismuutokset riippuvat sekä sisä- että reuna-alueiden muutoksista. Havaitsemamme muutokset ovat todennäköisesti hyvä indikaattori alueen ilmastossa tapahtuvista muutoksista”, Velicogna kertoo.
Tutkimustulos poikkeaa merkittävästi Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n aiemmista arvioista, joiden mukaan Etelänavan jäämassa voisi kasvaa tällä vuosisadalla lisääntyvän sadannan vuoksi. Kaksi viikkoa sitten tiedelehti Sciencessä julkaistun tutkimuksen mukaan myös Grönlannin jäämassa supistuu.
Tutkijoiden mukaan jääkentän supistumisen syyt voidaan todennäköisesti selvittää liittämällä nyt kerätty havaintoaineisto muuhun aineistoon.
Etelänapa on kaksi kertaa Australian kokoinen ja siten maailman viidenneksi suurin manner. Jäämassa, joka sisältää noin 70 prosenttia maailman makeasta vedestä, peittää siitä noin 98 prosenttia.
Lähteet:
Boulderin yliopiston lehdistötiedote
Rignot, Eric ja Pannir Kanagaratnam (2006). ”Changes in the Velocity Structure of the Greenland Ice Sheet”. Science 311, 986–990.