Huhtikuu 2007
Saksa leikkaa päästöjä 40 prosentilla
28.4.2007
Yksittäisten valtioiden kunnianhimoiset tavoitteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi saivat tällä viikolla jatkoa, kun Saksan ympäristöministeri ilmoitti maansa päästövähennystavoitteista. Ministeri Sigmar Gabriel kertoi Saksan hallituksen sitoutuneen vähentämään maan kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia verratuna vuoden 1990 päästöihin vuoteen 2020 mennessä.
Tavoitteen saavuttamiseksi ministeri Gabriel esitteli kahdeksan kohdan toimenpideohjelman. Saksa pyrkii mm. vähentämään sähkönkulutusta 11% ja nostamaan uusiutuvien energioiden osuutta energiantuotannosta 27 prosentttin. Sähkön ja lämmän yhteistuotanto halutaan tuplata sekä parantaa energiatehokkuutta niin voimaloissa kuin liiketeessä. Liikenteessä biopolttoaineiden osuus aiotaan nostaa 17 prosenttiin. Saksan hallitus ei pidä ydinvoimaa vastauksena ilmastonmuutoksen torjuntaan. Uusi päästövähennystavoite ei tule vaikuttamaan Saksan pyrkimykseen irtaantua ydinvoimasta.
Puheessaan parlamentilla ympäristöministeri Gabriel huomautti, että aika päästövähennyksille on nyt otollisempi kuin koskaan. Saksa onkin pitänyt ilmastonmuutoksen torjuntaa tärkeimpänä teemanaan toimiessaan tänä vuonna sekä EU:n että G8-maiden puheenjohtajana. German Institute for Economic Research (DIW) on laskenut päästövähennyksien olevan myös taloudellisesti välttämättömiä. Aiottujen toimenpiteiden toteutuksen on arvioitu kustantavan Saksalle 3 miljardia euroa vuoteen 2010 menessä. Hallitsemattoman ilmastonmuutoksen kustannukset voisivat vuoteen 2050 mennessä olla kuitenkin jopa 137 miljardia euroa.
Norja aikoo maailman ensimmäiseksi hiilineutraaliksi maaksi
23.4.2007
Norjan pääministeri Jens Stoltenberg kertoi puheessaan Työväen puolueen kokouksessa Norjan tavoittelevan hiilineutraaliuutta vuoteen 2050 mennessä. Pääministerin mukaan on selvää, että mitä aiemmin päästövähennyksiä tehdään, sitä tehokkaampia ne ovat. Norja aikookin tiukentaa myös Kioton sopimuksen ensimmäisen kauden tavoitteitaan. Norjan hallitus on myös sitoutunut 30 prosentin päästövähennksiin vuoteen 2020 mennessä. EU-maat ovat asettaneet tavoitteekseen 20 prosentin vähennykset samassa ajassa.
Tavoitteiden saavuttamiseksi Norja hyödyntää laajaa keinojen kirjoa. Hallitus pyrkii lisäämään uusiutuvien energioiden käyttöä ja energiansäästöä. Esimerkiksi uusien rakennusten energiankulutusta aiotaan vähentää 25 prosentilla tiukentamlla rakennusnormeja. Hiilineutraaliuus ei kuitenkaan pääminsiterin mukaan tarkoita sitä, etteikö Norja voisi tuottaa yhtään tonnia hiilidioksidia vuonna 2050. Kansaivälisten mekansimien avulla päästöjä voidaan kompensoida yli valtiorajojen niin, että nettopäästöt ovat lopulta nolla. Norja haluaa olla myös hiilen talteenoton ja varastoinnin kehityksen kärjessä.
Valtaosa sähköstä tuotetaan Norjassa päästöttömällä vesivoimalla, mutta norjalaisten hiilidioksidipäästöt henkeä kohden ovat silti kolme kertaa maailman keskivertoa suuremmat. Norja on myös maailman viidenneksi suurin öljyn viejä.
Pääministerin puhe on otettu Norjassa varovaisen innotuneesti vastaan. Ympäristöjärjestöistä mm. Greenpeace ja WWF pitivät tavoitteen asettamista merkittävänä, mutta kritisoivat aikeita toteuttaa vähennyksiä ulkomailla tai päästöoikeuksia ostamalla. Vaikka Norja saavuttaisikin omalla kohdallaan hiilineutraaliuuden, sen tuottama öljy ja maakaasu aiheuttavat yhä runsaasti päästöjä muualla. Norjan esimerkin toivotaan kuitenkin kannustavan muitakin rikkaita maita kunninahimoisiin tavoitteisiin.
IPCC: Ilmastonmuutos ei kohtele ihmisiä tasapuolisesti
17.4.2007
Ilmastonmuutoksen alueelliset vaikutukset ja niiden suuri vaihtelu tunnetaan nyt entistä paremmin. Yhtä paljon kuin vaikutukset, vaihtelevat alueelliset mahdollisuudet sopeutua niihin. Ilmastonmuutos on todellla globaali, muttei suinkaan yhtenäinen ilmiö. Etelä-Euroopan kärsiessä kuivuudesta ja vesipulasta, uhkaavat Pohjois-Eurooppa lisääntyvät tulvat. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) uusimman arviointiraportin myötä on päättäjillä kuitenkin entistä tarkempaa tietoa vaikutuksista käytössään.
Ilmastopaneelin neljännen raportin toinen, ilmastonmuutoksen vaikutuksia, sopeutumista ja haavoittuvuutta käsittelevä osaraportti julkaistiin 6.4.2007 Brysselissä. IPCC:n työryhmän kokoaman raportin yhteenvedon hyväksyntää viivytti yön yli venyneet neuvottelut asiantuntijoiden ja poliitikkojen kesken.
Raportin mukaan parin vuosisadan aikana aiheutetun ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat olemaan hyvin kauaskantoisia, jos hillitsemistoimiin ei ryhdytä. Vaikutuksista aiheutuvat kustannukset kasvavat todennäköisesti vuosi vuodelta ylittäen mahdolliset alueelliset hyödyt. Jo nyt havaitut muutokset esimerkiksi jäätiköiden vetäytymisestä, eliöiden levinneisyyksien muuttumisesta ja kasvukauden pituudesta tukevat tehtyjä arvioita tulevaisuuden vaikutuksista.
IPCC korostaa, että haavoittuvuus ilmastonmuutoksen vaikutuksille on pitkältä sidoksissa alueiden yhteiskunnalliseen kehitykseen ja tilanteeseen. Ilmastonmuutoksen arvioidaan esimerkiksi vaikuttavan miljoonien ihmisten terveyteen erityisesti alueilla, joilla terveydenhuolto on jo entuudestaan heikkoa. Ympäristön saastuminen ja köyhyys lisäävät haavoittuvuutta. Raportissa todetaankin, että kestävän kehityksen mukaiset periaatteet ovat avain myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista selviämiseen ja toisaalta myös olennainen osa ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Kymmenes maailman ihmisistä elää riskialttiilla rannikkoalueella
5.4.2007
Matalat asutut rannikkoalueet kattavat noin 2 prosenttia maa-alasta, mutta niillä elää peräti kymmenes kaikista maan asukkaista. Samaiset alueet ovat myös erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen aiheuttamille muutoksille. Varsinkin urbaani asutus on keskittynyt näille alueille.
Matalille rannikkoalueille keskittynyttä asutusta on arvioitu ensimmäistä kertaa maailmanlaajuisesti International Institute for Environment and Development -instituutin uudessa julkaisussa. Tutkimuksessa on kartoitettu enintään 100 kilometrin päähän rannikosta ja alle 10 metrin korkeudella sijaitsevien maa-alojen ja niiden asutuksen määrää. Tutkimuksella on pyritty hahmottamaan ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien myrskyjen, tulvien, merenpinnan nousun ja vastaavien vaikutuksien laajuutta.
Riskialueilla asuvista ihmisistä peräti kaksi kolmasosaa löytyy Aasiasta. Uhan alla on väkirikkaiden maiden kuten Kiinan ja Intian tiheään asutut alueet sekä kokonaisia valtioita. Esimerkiksi Malediiveillä Bahama-saarilla ja Bahrainissa lähes koko väestö elää riskialueilla. Muita alueita useammin matalilta rannikoilta löytyy myös suurkapunkeja. Yli viiden miljoonan kaupungeista kaksi kolmasosaa ovat ainakin osittain tutkitulla alueella. Niin urbaaneilla alueilla kuin maaseudulla vähiten kehittyneiden maidan asukkaita asuu matalilla rannikkoalueilla enemmän kuin OECD-maissa.
Tutkimuksen mukaan asutuksen keskittyminen näille alueille on vielä heikosti tunnistettu ongelma puhumattakaan ongelmaan tarttumisesta. Ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi tulee sopeutuminen olemaan välttämätöntä. Asutuksen ohjaaminen tai siirtäminen tiedetään kuitenkin poliittisesti erittäin hankalaksi. Ensimmäiseksi tulisi tutkijoiden mukaan aloittaa toimenpiteistä, jotka paitsi keventävät painetta riskialueilla, myös edistävät muita esimerkiksi aluepoliittisia tavoitteita.
Tutkimukseen liittyvä karttagalleria
VTT: Turvetuotantoaloja kannatta hyödyntää bioenergian tuotantoon
2.4.2007
Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT on julkaissut uuden turvemaan ilmastovaikutuksia käsittelevän tutkimuksen. Aiempia tutkimuksia täydentäen huomiota on kiinnitetty turvemaan käytön ilmastovaikutuksiin koko elinkaaren aikana. Elinkaaren huomiominen on tutkimuksen mukaan perusteltua, sillä etenkin ihmisen aiemmin muokkaamat suomaat saattavat nykyisellään olla kasvihuonekaasujen päästölähteitä. Ilmastovaikutusta arvioitiin säteilypakotteen muutoksen perusteella, rajaten pois esimerkiksi muutokset maan heijastavuudessa.
Vertailukohteeksi on tutkimuksessa otettu kivihiilen elinkaaren päästöt. Kivihiilen polton hiilidioksidipäästöt tuotettua energiayksikkö kohden on ilmastopaneeli IPCC:n mukaan toiseksi korkeimmat, turpeen pitäessä hallussan ykkössijaa.
Turpeen elinkaareen kuuluu tutkimuksessa turvemaan mahdolliset päästöt, tuotannosta ja poltosta syntyvät päästöt sekä maan jälkikäytön vaikutus. Tutkimuksessa arvioitiin jälkikäyttönä bioenergian tuotannon, kuten ruokohelven viljelyn tai metsityksen vaikutusta elinkaaripäästöihin. Tarkastelujaksoina olivat 100 ja 300 vuotta. Myös uuden päästöjä vähentävät turpeentuotannon teknologian vaikutusta arvioitiin. Itse turpeentuotannon ja -keruun osuus päästöistä esimerkiksi polttoon verrattuna jää kuitenkin vaatimattomaksi. Kivihiilen elikaari on rajattu supeammaksi sisältäen louhinnan, kaivostoiminnan, kuljetuksen ja polton päästöt.
Tutkimuksen tuloksien mukaan ilmastovaikutukset ovat hyvin vaihtelevia suomaasta ja sen loppukäytöstä riippuen. Niin ilmasto- kuin ympäristövaikutusten kannalta luonnontilaisten, edelleen turvetta tuottavien, soiden hyödyntämistä turpeen tuotantoon ei pidetä järkevänä.
Käytettäessä suopeltoa tai metsitettyä suota, joilla turvetta vain hajoaa, voidaan turvemaan elinkaaren ilmastovaikutuksia pienentää hyödyntämällä maa turpeentuotannon jälkeen bioenergian tuotantoon. Hiilidioksidia voimakkaasti tuottavien suopeltojen ilmastovaikutus voi tällöin olla kolmanneksen kivihiiltä pienempi 100 vuoden tarkastelujaksolla. Turvetuontoalasta kuitenkin vain noin 1% on suopeltoa, sillä alat ovat heikosti turvetuotantoon soveltuvia.
Noin 75% turvetuotanalasta on metsäojitettua suota. Nykyisellä turpeenkäytöllä on ilmastovaikutus tutkimuksen mukaan kivihiiltäkin korkeampi. Jos aluetta käytetään seuraavat 100 vuotta yhtäjaksoisesti bioenergiantuotantoon on kokonaisilmastovaikutuksessa mahdollista päästä alle kivihiilen päästöjen. Pitkällä aikavälillä realistisemman metsittämisen kohdalla oletuksena on tällöin, että kaikki puubiomassa käytetään energiantuotantoon, kun nykyisin puubiomassasta hyödynnetään keskimäärin 46%. Turvemaan pohjan puun vuosituotannon oletetaan uusien hoitomenetelmilmien ansiosta olevan lähes tuplasti nykyistä keskimäärää parempi.
Johanna Kirkinen, Kari Hillebrand, Ilkka Savolainen: Turvemaan energiankäytön ilmastovaiktus - maankäyttöskenaario