ilmasto.org

Huhtikuu 2009


Metsät vaarassa muuttua nieluista hiilidioksidin lähteeksi

30.4.2009

Maailman metsiä on tähän asti pidetty ilmastonmuutosta tasapainoittavina hiilidioksidin nieluina. Uusimmat tutkimukset kuitenkin osoittavat metsien olevan vaarassa menettää kykynsä toimia hiilinieluina ja voivan jopa muuttua hiilidioksidin lähteiksi.  Jo 2,5 asteen nousu keskilämpötilassa todennäköisesti häiritsisi puiden hiilen sitomiskykyä niin, että metsät muuttuisivat nieluista hiilidioksidin lähteeksi. Metsien huolestuttavia tulevaisuudennäkymiä esiteltiin YK:n metsäfoorumin kokouksessa New Yorkissa.

Päästöjen kehittyessä business as usual -skenaarioiden mukaan, metsien sopeutumiskyky muuttuvaan ilmastoon tulee vähenemään kaikkialla maailmassa. Metsien tarjoamat ekosysteemipalvelut kärsivät etenkin kuivemman ilmaston alueella. Viime vuosikymmeninä tapahtuneiden muutosten vaikutukset näkyvät selvemmin pohjoisissa, boreaalisissa metsissä. Vaikutukset tuntuvat esimerkiksi myrskyjen voimistumisena sekä tulipalojen, hyönteistuhojen ja puuston sairauksien yleistymisenä. Ihmistoimet, jotka lisäävät metsien haavoittuvuutta, ovat taas voimakkaampia trooppisten ja subtrooppisten metsien alueella.

Raportin mukaan kestävät metsienhoitomenetelmät parantaisivat huomattavasti metsien kykyä sopeutua muutokseen. Laajatkaan sopeutumistoimet eivät kuitenkaan pitkällä tähtäimellä riitä metsien elinkyvyn säilyttämiseksi.

"Vaikka sopeutustoimet onnistuttaisiin toteuttamaan täysin, ilmastonmuutoksen jatkuminen nykyisellään johtaisi tämän vuosisadan kuluessa monien metsien sopeutumiskyvyn häviämiseen", sanoo sveitsiläinen professori Andreas Fischlin, joka on yksi raportin pääkirjoittajista. "On tosiasia, että kasvihuonepäästöjen vähentäminen on ainoa kestävä keino estää metsien ennen näkemättömät tuhot."

Tarvittavat sopeutumistoimet ovat raportin mukaan hyvin yhdistettävissä muihin tarpeellisiin toimiin elinympäristöjen tuhoutumisen, metsien pirstaloitumisen ja elinvoiman heikkenemisen estämiseksi. Raportti myös korostaa metsistä riippuvaisten ihmisten haavoittuvaisuutta ja ennustaa, että köyhyys tulee vain syventymään ilman metsien sopeutumista edistäviä toimia. Kannustimiksi raportti suosittelee mekanismeja, joilla metsien kyvylle hillitä ilmastonmuutosta annetaan rahallinen arvo.


Adaptation of Forests and People to Climate Change – A Global Assessment Report


Merenpinnan nousu metreittäin vuosisadan loppuun mennessä mahdollista

19.4.2009

Merenpinnan korkeuden aiemmista nopeista ja voimakkaista vaihteluista on saatu uutta tutkimustietoa. Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan merenpinta nousi peräti 2–3 metriä viimeisten jääkausien välisenä aikana, 50–100 vuoden aikana. Tahti tarkoittaa 5 senttimetrin vuotuista merenpinnan nousua.

Vastaavia hyppäyksiä merenpinnan korkeudessa on aiemmin tunnettu vain jääkausien lopun lämpenemisen yhteydessä. Tällöin sulavaa jäätä on ollut massiivisia määriä. Viimeisin jääkausien välinen aika, noin 121 000 vuotta sitten, oli kuitenkin lämpimämmän ajan jakso, jonka jäätilanne on todennäköisesti vastannut nykyistä. Kaikkiaan merenpinnan korkeuden 121 000 vuotta sitten arvioidaan olleen huomattavasti korkeampi ja maapallon keskilämpötilan paria astetta nykyistä lämpimämpi.

Tutkimusryhmää johtaneen Paul Blanchonin mukaan on vaikea kuvitella mitään muuta syytä merenpinnan äkilliseen nousuun kuin jäätiköiden sulaminen. Ottaen huomioon tuolloin valinneet samantyyppiset ilmasto-olosuhteet, Blancon ei näe miksei vastaavaa voisi tapahtua nykyaikanakin.

Tutkimusryhmä teki havainnon tutkiessaan koralliriuttojen fossiileja Meksikossa, alueella, jossa seismiset olosuhteet ovat poikkeuksellisen vakaat. Koralliriutat ovat siten saaneet kasvaa rauhassa satoja tuhansia vuosia. Vastaavia paikkoja korallien tutkimiseen on maailmassa harvassa.

Merenpinnan nousu ilmaston lämmetessä on puhuttanut tiedeyhteisöä paljon viime vuosina. Vuonna 2007 julkaistu, Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) raportti arvioi merenpinnan nousevan vuosisadan loppuun mennessä 0,11 metristä 0,64 metriin. Useat sittemmin julkaistut tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet arvion olevan varsin varovainen.


Nature: Rapid sea-level rise and reef back-stepping at the close of the last interglacial highstand