Nielut
Hiilinieluiksi kutsutaan YK:n ilmastosopimuksessa prosesseja, joissa ilmakehän hiilidioksidia sitoutuu maaperään, metsiin ja mereen. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vähetessä ilmastonmuutos hidastuu. Hiilinieluilla on kuitenkin ollut sekä ilmastotieteessä että -politiikassa kiistanalainen asema, koska niihin liittyy tieteellisiä epävarmuuksia ja mahdollisuus välttää päästövähennyksiä esimerkiksi energiantuotannossa.
Kioton pöytäkirjalla pyritään vaikuttamaan erityisesti maalla sijaitseviin hiilinieluihin. Hiilidioksidia sitovan biomassan määrä lisääntyy metsää istutettaessa. Vastaavasti metsää hävitettäessä hiilidioksidia vapautuu ilmakehään. Iso-Britannian tiedeakatemia Royal Society arvioi, että noin 40 % ihmisen toiminnasta seuraavista hiilidioksidipäästöistä sitoutuu maalla sijaitseviin hiilinieluihin. Nielujen määrän muutoksella on siis merkittävä vaikutus lämpenemisen voimakkuuteen. (Royal Society 2001)
Nielujen määrän muutoksella on merkittävä vaikutus lämpenemisen voimakkuuteen.
Kioton pöytäkirjassa määritellään vuoden 1990 jälkeinen metsitys, uudelleen metsittäminen ja metsänhävitys toimenpiteiksi, joiden vaikutus hiilivarastoihin maiden on otettava huomioon kasvihuonekaasuja laskettaessa. Jos metsänhävitys vapauttaa enemmän hiiltä kuin metsitys ja uudelleen metsittäminen sitovat, voidaan valinnaisia toimenpiteitä eli metsänhoitoa, maatalousmaan hoitoa ja kasvillisuuden palauttamista käyttää kompensoimaan muutoksia.
Nielujen käyttöä on rajoitettu, jotta Kioton pöytäkirjan painopiste pysyy päästövähennyksissä siellä, missä päästöjä syntyy. Merinieluja ei ilmastosopimuksessa käsitellä. Metsänhoidolla aikaansaaduille nieluille ja metsänhävityksen kompensoimiselle on asetettu yläraja. Esimerkiksi Venäjä sai kuitenkin neuvoteltua itselleen kaksi kertaa sovitun suuruisen nielukiintiön.
Nieluja voidaan myös käyttää hankemekanismeissa. Yhteistoteutushankkeissa metsänhoitoon liittyviä hankkeita koskee isäntämaan metsänhoidon nielukatto. Puhtaan kehityksen mekanismissa nielujen käyttö on rajattu ensimmäiselle sitoumuskaudelle 2008-2012, ja nieluja saa käyttää korvaamaan vain yhden prosentin vuoden 1990 päästöistä 5-vuotisjaksolla. Nieluista saaduilla päästövähennyksillä eli poistoyksiköillä voi käydä päästökauppaa.
Poistoyksikköjä ei voi Kioton pöytäkirjan mukaan siirtää ensimmäiseltä sitoumuskaudelta tulevaisuuteen. Niitä voi kuitenkin “pestä” eli siirtää epäsuorasti tuleville sitoumuskausille: kun jokin maa toteuttaa ensimmäisellä sitoumuskaudella päästövähennyksiä vaadittua enemmän sekä nielujen että muiden toimien avulla, se voi siirtää muita päästövähennyksiä tulevaisuuteen ja täyttää päästövähennystavoitteensa nieluista saatavien poistoyksiköiden avulla.
Nieluja koskevat kysymykset
Nieluihin sidottu hiilidioksidi voi vapautua hyvin nopeasti metsäpalojen tai muiden luonnonmullistusten vuoksi. Koska jokainen metsiin sidottu hiilidioksiditonni mahdollistaa uuden hiilidioksiditonnin vapauttamisen fossiilisia polttoaineita käyttämällä, hiilinielujen käyttö lisää maan, meren ja ilmakehän välillä kiertävän hiilen määrää.
Hiilinielujen tieteelliseen arviointiin liittyy epävarmuuksia. Marrakeshin ilmastokokouksessa laadittu määritelmä, jonka mukaan hiilinielujen ei tarvitse olla tunnistettuja vaan tunnistettavia, tekee niiden ulkopuolisen arvioinnin mahdottomaksi. Hiilivuodoksi taas kutsutaan sitä, että metsänsuojelu tietyssä paikassa voi lisätä hakkuupainetta muualla, jolloin kokonaismetsäala ei lisäänny. (Sinkswatch 2001)
Kun hiilinieluja käytetään hankemekanismeissa, ongelmia aiheuttaa lisäisyyden valvonta. Lisäisyysehdon mukaan hankemekanismien hankkeiden on tuotettava sellaisia päästövähennyksiä tai hiilinielujen lisäyksiä, joita ei olisi tapahtunut ilman hanketta. Hiilinieluiksi voidaan kuitenkin nimetä sellaisia metsitys- tai muita hankkeita, jotka olisi toteutettu muutenkin. Tällöin hankkeen toteuttajat saavat rahoitusta, mutta hiilidioksidipitoisuus ei vähene suhteessa odotettuun kehitykseen. (Sinkswatch 2001)
Kun uutta metsää istutetaan, maapallon albedo eli kyky heijastaa säteilyä takaisin avaruuteen muuttuu. Metsä heijastaa auringosta tulevaa valoa takaisin avaruuteen vähemmän kuin paljas maa. Valo muuttuu lämmöksi, joka lämmittää ilmakehää. Voikin olla, että uuden metsän istuttaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta.
Useat kansalaisjärjestöt ovat myös huolestuneet, koska puhtaan kehityksen mekanismin hiilinieluhankkeissa sekä yhden lajin puuplantaasit että geenimanipuloidut ja vierasperäiset puulajit ovat sallittuja. Hiilinielut mahdollistavat alkuperäisten metsien hakkaamisen, jolloin paikalliset asukkaat joutuvat muuttamaan pois. Samalla paikallinen luonnon monimuotoisuus vähenee. (Sinkswatch 2001)