Kasvihuonekaasut

Kasvihuonekaasuiksi kutsutaan kasvihuoneilmiötä aiheuttavia aineita. Niistä ilmastonmuutoksen kannalta tärkeimpiä ovat luonnossakin esiintyvät vesihöyry (H2O), hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), otsoni ja dityppioksidi (N2O). Myös monet ihmisen valmistamista synteettisistä kemikaaleista ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja. Tärkeimpiä näistä ovat kloorifluoratut hiilivedyt (CFC:t ja HCFC:t), fluoriyhdisteet (HFC:t, PFC:t ja SF6) sekä bromiyhdisteet (halonit, esim. CF3Br). Eri kaasut esitellään lähemmin tuonnempana.

Vesihöyry on tärkein luonnollisen kasvihuoneilmiön aiheuttaja. Se nostaa maapallon pintalämpötilaa 21 asteella, kun hiilidioksidin vaikutus luonnollisella pitoisuudella on 7 astetta ja muiden kasvihuonekaasujen yhteensä 5 astetta. Ihmiskunta lisää myös vesihöyryn pitoisuutta, mutta ei suoraan vaan lämpenemisen aiheuttaman kasvaneen meriveden höyrystymisen kautta. Vesihöyry on alla sisällytetty muiden kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutukseen.

Taulukko 1 esittää eri kasvihuonekaasujen elinajan ilmakehässä sekä niiden suhteellisen vaarallisuuden hiilidioksidiin verrattuna. Eri kaasuja vertailtaessa yksikkönä käytetään lämmityspotentiaalia (global warming potential, GWP), joka mittaa kaasun aiheuttamaa lämmitysvaikutusta hiilidioksidiin verrattuna massayksikköä kohti 20 tai 100 vuoden aikana. Taulukossa on siis arvio lämmityspotentiaalista 20 ja 100 vuoden aikana päästöistä.

Kasvihuonekaasujen elinikä ja ilmastonlämmityspotentiaali

Merkittävimpien kasvihuonekaasujen, hiilidioksidin, metaanin, halogenoitujen hiilivetyjen ja dityppioksidin lisääntyminen ilmakehässä on aiheuttanut yhteensä 2,68 W m^-2 lämmittävän pakotteen. Taulukossa 2 on kuvattu kaasujen osuus lämmittävästä vaikutuksesta.Monet ihmisen keksimät uudet kemikaalit ovat ilmaston kannalta erityisen vaarallisia, sillä ne ovat huomattavan voimakkaita kasvihuonekaasuja. Osa niistä myös säilyy ilmakehässä jopa tuhansia vuosia.

Hiilidioksidi on selvästi merkittävin ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasuista. Taulukko 3 kuvaa kasvihuonekaasujen ja epäsuorasti vaikuttavien kaasujen osuuksia säteilypakotteesta Suomessa vuonna 1994. Taulukossa ovat myös kyseisten aineiden määrälliset päästöt laskennallisesti hiilidioksidiksi muutettuna (hiilidioksidiekvivalentteina megatonneina) ja haitallisuudella painotettuna.

Eri kaasujen osuus säteilypakotteesta Suomessa

Taulukossa 4 on lueteltu maamme kasvihuonekaasupäästöt lähteittäin vuonna 2005. Energiantuotanto ja liikenne muodostavat valtaosan päästöistä.Tässä ei ole mukana kotimaisen lentoliikenteen erityisvaikutuksia. Lentokoneiden päästöillä yläilmakehässä on huomattavasti suurempi kasvihuonevaikutus. Maa- ja metsätalouden maankäytön muutosten aiheuttamia vaikutuksia ei ole otettu luvuissa huomioon. Sen sijaan kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen päästöt ovat poikkeuksellisesti mukana, vaikka ne yleensä tilastoidaan erikseen siksi, että ne eivät ole päästörajoitusten piirissä.

Lisäksi tuontituotteiden käyttö aiheuttaa päästöjä epäsuorasti; esimerkiksi alumiinin valmistus tuottaa PFC-päästöjä ja kuluttaa runsaasti energiaa. Näiden vaikutuksien arvioiminen on vaikeaa

Suomen päästöt lähteittäin