Ruoka ja vesi

Ruoka

Vaikka ilmastonmuutos lisää sateita maailmanlaajuisesti, näiden sateiden jakautuminen muuttuu ajallisesti ja paikallisesti epätasaisemmaksi ja keskittyy voimakkaammin tietyille alueille ja aikoihin. Lisäksi haihtumisen arvioidaan lisääntyvän vielä sateisuuttakin enemmän. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi, että ilmaston lämmetessä kuivien alueiden ilmasto kuivuu entisestään. (IPCC 2007)

Paikallisen keskilämpötilan nousu 1–3 asteella parantaa hieman ruoantuotannon edellytyksiä päiväntasaajan ulkopuolisilla alueilla. Jos nousu ylittää 3 °C, ruoantuotanto kärsii.

Päiväntasaajan läheisyydessä etenkin kuivilla ja trooppisilla alueilla lieväkin lämpeneminen todennäköisesti vähentää satoisuutta ja lisää nälänhädän riskiä.

Lämpenemisen arvioidaan muuttavan haitallisesti joidenkin kalalajien esiintymisalueita ja määriä. (IPCC 2007)

Varsinkin subtrooppisten ja trooppisten alueiden kuivumisella on vakavia seurauksia ravinnontuotantoon Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Myös Kiinan ravinnontuotanto kärsii ilmastonmuutoksesta. Vaikka kasvanut hiilidioksipitoisuus lisää aluksi kasvien tuottavuutta, voimistunut kuivuus eliminoi tämän edun laajoilla trooppisilla alueilla. IPCC arvioi, että ilmaston lämpeneminen laajentaa kuivia alueita ja aavikkoja sekä tekee yhä suuremmasta maa-alueesta viljelykelvotonta. Myös meren pinnan nouseminen uhkaa tehdä peltoja viljelykelvottomiksi varsinkin Aasiassa. (IPCC 2001)

Ilmastonmuutos lisää nälänhätien riskiä

IPCC:n neljännen arviointiraportin mukaan päiväntasaajan ja kääntöpiirien maissa etenkin kuivilla ja trooppisilla alueilla lieväkin lämpötilan nousu todennäköisesti vaikuttaa haitallisesti satoisuuteen, ja lisää nälänhätien riskiä. (IPCC 2007)

Ravinnonpuutteen laajuutta on vaikea arvioida. IPCC arvioi että tarkimmin perusteltu saattaa olla Rosenzweigin vuonna 1993 esittämä arvio. Hänen mukaansa 60-350 miljoonaa ihmistä uhkaa nälänhätä jos hiilidioksidipitoisuudet kaksinkertaistuvat. Tämä ravinnonpuutteen lisääntyminen aiheutuu siis ilmastonmuutoksesta. Kokonaisuudessaan nälänhätä uhkaa 600–900 miljoonaa ihmistä 2000-luvun puolivälissä. (Rosenzweig et al 1993)

Ilmastonmuutoksen vaikutus tietyillä keinokastelusta riippuvaisilla alueilla on suuri. IPCC arvioi että haihtuvuuden kasvaminen voi pienentää tiettyjen suurten jokien virtaumaa, esimerkiksi Niilin virtaumaa 11 % ja Induksen virtaumaa jopa 43 %. Egyptin ja Pakistanin keinokasteluun perustuvalle maanviljelylle tämä olisi tuhoisaa. Ravinnontuotannon ongelmat voivat johtaa konflikteihin alueilla, joissa ravinnontuotantoon käytettävä vesi tulee toisen valtion alueelta. (IPCC 1996)

Ilmaston lämpenemisen on myös arvioitu parantavan kasvien tuottoisuutta pohjoisemmilla alueilla ja siirtävän tuottoisaa maanviljelysaluetta pohjoisemmaksi. Tämä johtaa siihen että maailmanlaajuisella tasolla maapallon viljantuotantokyky heikkenee vain hieman. Ravinnon riittävyys vaatii siis entistä suuremmassa määrin ruoan jakamista eri alueiden välillä. Varsinkin Kiina, Intia ja Afrikan maat ovat ratkaisevassa asemassa, koska ravinnontuotanto heikkenee näillä väkirikkailla alueilla. (IPCC 1996)

Ilmastonmuutos tuottaakin globaalilla tasolla yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ongelmia: miten saadaan ravintoa kuivien alueiden asukkaille? Entä miten korvataan elinkeinon menetykset kroonisesta kuivuudesta kärsiville kehitysmaiden viljelijöille?

Vesi

Veden riittävyys on vakava ongelma jo nykyisellään suuressa osassa maailmaa. Juomaveden puute tekee kuivilla alueilla asumisen erittäin vaikeaksi varsinkin suuressa osassa Afrikkaa. Ilmastonmuutos lisää kuivuuskausien todennäköisyyttä jo ennestään kuivilla alueilla.

Esimerkiksi Aasiassa ilmastonmuutoksen arvioidaan vähentävän makean veden saatavuutta erityisesti suurten jokien alueilla samalla kun rannikoiden ja jokien tulvariski lisääntyy. Väestön ja elintason kasvaessa tämä voi vaikeuttaa yli miljardin aasialaisen elämää vuoteen 2050 mennessä. IPCC arvioi edelleen 75–250 miljoonan afrikkalaisen kärsivän vesipulasta vuoteen 2020 mennessä. Afrikassa sadevedestä riippuvat sadot voivat vähentyä jopa 50 % vuoteen 2020 mennessä. (IPCC 2007)

Veden puute lisääntyy ja voi aiheuttaa konflikteja

Veden puute saattaa myös aiheuttaa konflikteja alueilla, jotka ovat riippuvaisia naapurialueilta tulevasta vedestä. Tällaisia räjähdysalttiita kohteita ovat muun muassa Kamputsea, Syyria, Sudan, Egypti ja Irak. Erityisen vaarallinen tällainen konflikti olisi uusien ydinasevaltojen, kuten Pakistanin, Israelin tai Intian ollessa osallisina konflikteissa. Vedenpuutteen vaikutukset ovat suurimmat kehitysmaissa, joilla ei ole varoja investoida vesijärjestelmiin. (IPCC 1996)